Vodafone ja kreikkalaista jugurttia

Maan tasalla, mutta etelässä.

Lentäminen on ehkä yksi maailman parhaimmista jutuista mitä tiedän! Upein fiilis on kun lentokone halkoo ilmaa kiitäessä rataa pitkin ja nousee siitä
l
  e
    n
      t
        o
          o
             n.

Amsterdamin kautta lensin Lissaboniin. Amsterdamin kentästä voin sanoa sen verran, että älkää ikinä ottako tiukkoja vaihtoja sille kentälle (itselläni oli luojan kiitos kaksi tuntia aikaa) etenkin jos ette ole ennen lentäneet jatko lennoilla. Amsterdamin kenttä on ISO. Valtava.
Jatkolennollekin selvittiin, kunhan vain olin käynyt info tiskillä noin kaksikymmentäviisi kertaa ja varmistanut että kai tää nyt näin menee.
Menihän se.


Portgaliin selvittiin ja täällä on kuuma! Lentokentällä bongasin heti vodafone -nimisen puhelinoperaattorin ja menin ostamaan liittymän. En ole ihan varma mitä ostin, sillä en oikeen ymmärrä näistä edes Suomeksi mitään ja pelkään internet ajan menevän umpeen. Tuen siis Wi-Fi kahviloita ja opettelen olemaan ilman yhteyksiä. Näin puhelin/netti riippuvaisena (tai sanotaanko pikemminkin tottuneena) ihmisenä, on jännittävä huomata, miten moneen juttuun sitä käyttääkään nettiä kokoajan.

Metrot ovat helpppokäyttöisiä ja asun loistavalla sijainnilla. Metropysäkki on noin kymmenen metrin päässä asunnoltani ja kymmenen minuutin metromatkan ja viiden minuutin kävelymatkan jälkeen olen työpaikallani. Matka on myös helppo kävellen, mutta rannasta päin se on pelkkää ylämäkeä koko matka.

Asunnon omistaja ei ollut saapumispäivänäni paikalla, mutta hänen tyttärensä Carmo tuli asunnolle vastaan. Heti ensimmäisenä iltana hän pyysi minut mukaan piknikille ystäviensä kanssa meren rantaan.

Kaupunkina Lissabon on sokkeloinen ja täynnä pikkukujia, joten täällä eksyy suhteellisen helposti. Onneksi osaan lukea karttaa ja uskallan kysyä ihmisiltä apua jos sitä tarvitsen. Huomenna eka päivä töissä!

Ekana iltana kävin kaupassa ja jugurtti hyllyllä törmäsin suomalaiseen teksiin. Siis kuinka kauas sitä pitää oikeen matkustaa että ei löydä mitään kotimaahan liittyvää. Mut ei siinä mitään! Suurimmaksi ongelmaksi onkin muodostunut ruokakaupat, sillä olen tottunut ostamaan sellaisia tuotteita, mitä ei täällä olekaan saatavilla (ruisleipä, täysjyvä tms) ja olen harhaillut nämä muutamat päivät etsien jotain mistä saisin tehtyä jotain suhteellisen terveellistä. 

Ihokin on varmaan palanut vähän, en ole vielä tarkistanut peilistä suurempia vahinkoja. Jalat on ainakin superväsyneet. Aidon turistin merkkejä siis! Jes.

Lähdetään tänään!

Okei. Ehkä ei vielä ihan tänään, mutta tosi pian kuitenkin!

Mutta aluksi: Kuka, mitä, häh ja miksi tämä blogi?

Olen vuonna 2015 kuva-artesaaniksi valmistuva Riihimäkeläinen taiteilijan alku. Olen ihminen, joka tekee vasemmalla kädellä vähän kaikkea, mutta oikealla vain yhtä; taiteita. Taidan olla vähän turhan itsepäinen ajatellakseni pitkäjänteisesti, mutta kärsimättömyys kertoo uteliaisuudesta elämää kohtaan.Ja toisaalta myös epäpitkäjänteisyys tekee minusta aika tehokkaan ja oma-aloitteisen.

En ole oikeastaan koskaan ollut mistään niin kiinnostunut kuin kuvataiteista. Ja se on motivoinut oppimaan lisää, sekä hakemaan kouluun, jossa tällähetkellä opiskelen.Siis kuvitelkaa, meikäläinen on niin onnekas, että rakastaa kouluaan ja menee sinne lähes joka päivä innoissan! (Ps. Hyria EI maksanut mulle tästä mainoksesta. Haha!)

Ammatillisiin tutkintoihin luonnollisesti kuuluu työssäoppiminen. Ja sitä minäkin olen lähdössä suorittamaan nyt heinäkuussa. Vietän kaksi kuukautta Portugalissa ja kuukauden Espanjassa. Lissabonissa menen Fashion and Design museoon ja Bilbaossa taas paikalliseen, vähän pienempään museoon nimeltä Bilbao Arte. Itse työstä en vielä tiedä oikeastaan sen enempää, vähän on kaikki kuviot auki asunnosta työpaikkaan asti. Toki suurpiirteisesti kaikki on tiedossa, mutta vielä olisi asioita hoidettavana ja todella vähän aikaa jäljellä! Tähän mennessä en ole oikeastaan kerennyt muuta kuin hermoilla, panikoida, innostua ja hermoilla vähän lisää. Ainakin sen olen oppinut, että lentolippujen varaaminen ei olekaan niin helppoa kuin kuvittelin ja että olen aikaimoinen kontrollifriikki. Haasteena siis onkin, että miten sopeudun etelän mañana,
mañana meininkiin.

Ainiin ja mainitsinko jo, etten osaa kieltä ollenkaan?

Hups.

MUTTA EI HÄTÄÄ, asioilla on tapana järjestyä, joku viisas on joskus sanonut.Siispä hoidan yhden asian kerrallaan ja koitan muistaa kaikki ennen lähtöpäivää ja toivottavasti himpun verran aikaisemmin.

Suurenmoista kesää kaikille! Töitäni voi käydä katsomassa omasta blogistani joka on http://www.poieetees.blogspot.fi/