Norjassa

Lento oli rauhaisa. Bilbaon kenttä oli pieni ja keskiviikko aamuna epäturistiaikaan ei ollut juuri ketään missään. Bussissa matkalla kentälle tosin itketti ja ehkä vähän koneessakin (mutta outo sekoitus onnellisuutta kun pääsee taas lentoon!), mutta kun lentokone laskeutui pilvien alle ja näin Norjan koko kauneudessaa, ei enää kotiinpaluu tunnukaan niin pelottavalta. Uskoakseni siis Norja muistuttaa Suomea, joten oli rauhoittavaa ainakin pitää tästä maisemasta.
Kaikki on niin vihreää ja raikkaan näköistä. Bilbao oli sumuinen tai kuuma, pilvet ja vuoret ympäröi kaupugin niin, että tuntui välillä että muuta maailmaa ei ole ollenkaan. Vaikka ehkä etelän maat antoi tilaa hengittämiselle kaikessa muussa tarkoituksessa kuin siinä fyysisessä, pohjoismaissa sana fyysinen hengittäminen nousee uusiin sfääreihin kuuman kesän jälkeen. Täällä saa happea. Sitä oikeaa ihanaa, syksyistä ilmaa.Pienet valkoiset talot punaisine kattoineen hymyili mulle kun laskeuduttiin ja kaikki on tosi kallista.

Vaikka olen nukkunut vain kaksi tuntia viimeyönä, koitan saada ajatuksiani kokoon työssäoppimisesta sekä tappaa viisi tuntia ennen seuraavaa lentoa.

Ensinäkin pari vinkkiä niille, jotka ehkä joskus ovat lähdössä pidemmäksi aikaa jonnekin:
1. Älä missään olosuhteissa ikinä aliarvioi kulttuurishokkia
Vaikka itse olen halunut mennä opiskelemaan/töihin ulkomaille niin kauan kuin muistan ja vaikka matkustamista rakastankin ja voisin tehdä sitä elääkseni, oli alku molemmissa maissa hankalampi kuin oletin. Jokaisella se on henkilökohtaista, mutta sopeutumiselle pitää antaa aikaa. Kaupunki tuskin tuntuu heti omalta, kaikki ei ole kivaa kokoajan ja ei oikeen tiedä mistä aloittaa.
2.Opettele sanat hei ja kiitos
Se, että edes yrität sopertaa vähän edes jotain paikallisella kielellä, on aina parempi kuin olla edes yrittämättä. Ainiin, ja hymyileminenkin on aika iso plussa.
3. Vastoinkäymisiä tulee, ihan varmasti. Mutta sinä itse päätät, miten niihin suhtaudut. Asioilla on aina tapana järjestyä.
4. Asioiden eteen pitää nähdä vaivaa. Ylipäätään koko matka ei tullut ihan tarjottimella, pitää itse olla motivoitunut ja kiinnostunut ja rohkea.

Jokainen päivä ei ollut elämäni paras päivä, mutta kokonaisuudessaan viimeiset kolme kuukautta ovat olleet elämäni parhaat. Ja jokaiseen päivään on mahtunut niitä elämäni parhaita hetkiä, vaikka kyse olisikin jostain ihan pienestä.
Koska kaikki muu loksahti paikoilleen paremmin kuin ikinä uskalsin edes toivoa, voisin enemmän kirjoittaa siitä, millaista oli olla töissä ja mitä opin tulevan ammattini kannalta - onhan tämä kuitenkin oppimispäiväkirja.

Työtahti ja -moraali on tosi erilaista kuin Suomessa. Parhaimmillaan tämä kuitenkin tarkoittaa sitä, että hyvä vaikutus on helposti tehtävissä, sillä pohjoismaalainen ahkeruus ja moraali pääsee kyllä esille, vaikka mitään suurempia ei tekisikään. Näin on myös mahdollista saada vähän enemmän vapauksia.
Jouduin itse kyselemään hirveästi mitä saan tehdä ja milloin. Molemmissa paikoissa oltiin vähän huonosti varauduttu siihen, että tulen paikalle, mutta hitaan alun jälkeen työssäoppiminen lähti kyllä käytiin. Kaipa se on kyse ruutiinista ja siitä, millainen suhde on työnantajaansa.
Eniten itse olen tyytyväinen siihen, että onnistuin rikkomaan molemmissa paikoissa Suomalaisuuteen linkitetyn jurouden. Kielitaito on parantunut huimasti, sekä huomaa kykenevänsä paljon kaikkeen sellaiseen, mihin ei ajatellun kykenevänsä. Se on aika hieno tunne.
Työnantajilta en saanut kuin hyvää palautetta, mikä hämmästytti kovin. Tiedän kyllä olevani ahkera ja teen työn kuin työn valittamatta, mutta koska oma työmoraalini on sellainen, en ajatellut sen olevan mitenkään epänormaalia. Minulle normaali työmoraali oli siis jotain mieletöntä näiden ihmisten mielestä, joiden kanssa työskentelin.