Turhia paineita ja hieman kielioppia

Olen tuntenut paineita siitä, että pitäisi tehdä kaikkea ja paljon koko ajan koska olen täällä vain vierailemassa. Silti kuitenkin pitäisi pitää kiinni mahdollisimman paljon normaalista arjesta, eikä heittää elämäntapoja ihan hukkaan.

Kuitenkin tiedän, että koen kaikkea ja paljon kokoajan, vaikka en tekisikään mitään erikoista jokapäivä.Tämä on minun Lissabonini jota elän parhaillaan, eikä se ole yhtään sen parempi tai huonompi kuin kenenkään muunkaan turistin. Ehkä paineita lisää se, että olen täällä koulun puolesta, joten olen vastuussa jostain muustakin kuin omasta kokemuksestani. En tiedä. 

Olen ottanut henkilökohtaiseksi projektikseni portugalin kielen. Tiistai aamupäivän työkaverini Gonçalo otti tehtäväkseen opettaa (ja nauraa vähän väliä kun äännän hupsusti) ääntämään oikein sanoja ja kirjaimia. Yllättäen olen huomannut yhtäläisyyksiä venäjän kieleen ääntämisen kanssa, vaikka portugali on hieman pehmeämpää. Kuitenkin venäjän kielen kautta ajatteleminen helpottaa, sillä minulla on siihen pohjaa asuttuani lapsuudessa Moskovassa. Innostuin portugalin kielestä niin, että menin vielä koulun jälkeen kahvilaan kirjoittamaan lisää sanoja ja helppoja lauseita. On muuten mahtava tunne, kun tajuaa jotain kielen rakenteesta tai kun ymmärtää sanoja sieltä täältä. Tai kun ääntää oikein. 

Töissä on ollut myös mielenkiintoisempaa tällä viikolla. Maanantaina aamulla putsattiin pölyt pensseleillä näyttelyssä olevista vaatteista ja tänään keskiviiikkona oltiin vaatevarastolla, joka sijaitsee lähellä Lissabonia. Kuvattiin vaatteita koko päivä ja löysin pari uutta suosikki suunnittelijaani Yoichi Nagasawa ja  Raf Simons. Nagasawa on japanilainen suunnittelija ja Simons taas belgialainen. Voisi kuvitella, että belgialla ei ole mitään yhtäläisyyksiä Japaniin, mutta belgialaiset suunnittelijat ottavat paljon mallia japanilaisesta suunnittelusta. Vaikka en yleensä ole suuremmin kiinnostunut Japanilaisesta kulttuurista, täytyy myöntää että kaikki Japanilaisten vaatesuunnittelijoiden vaatteet joita olen nähnyt ovat aikamoisia taideteoksia. Siinä enää harvemmin puhutaan minkään asteisesta arkivaatteesta! Tänään kuitenkin Nagasawan ja Simonsin vaatekappaleet jota näin oli ehkä hieman Marimekon tyylistä yksinkertaista suunnittelua mielenkiintoisilla yksityiskohdilla. Ylipäätään koko muoti ja vaatetus alkaa kiinnostaa minua sitä enemmän, mitä enemmän vietän aikaa sen parissa ja opin aiheesta.
Huomenna menen museoon keskellä työpäivää sillä yhteyshenkilö Maria Manuel Ribeiro järjesti jonkinlaisen ohjatun kierroksen minulle kello kahdelta. Sitä odotellessa!