Ajatukset on lahdossa ja espanja ei ollutkaan yhta lammin kuin odotin. Ei se mitaan, sekin on nyt koettu ja saattaa olla etta kyse on vain vertailukohteesta. Bilbao oli pieni pudotus onnellisuuspaikasta, mutta ehka se valmistaa minua hyvin kotiinpaluuseen ja syksyn melankoliaan. Odotan sita kolmatta kulttuurisokkia, joka saattaa odottaa minua lokakuun ensimmainen paiva. Ainakin olen varautunut. Enka usko, etta se iskee samalla tavalla kuin kaksi edellista, veikkaan etta tama kolmas tulee hiipien.
Mutta sita tuskin on turha miettia.
En yrita pitaa enaa kaikkia lankoja kasissani, tai olla kaksikymmenta minuuttia etuajassa tapaamisissa joita sovittiin. Kysymyksia silti riittaa, mutta ymmarran sen, etta niihin ei aina ole vastauksia. Olen kasvanut. Ihan kauheasti, vaikka sita aina kuvittelee olevansa aika valmis ihmisyksilo vaikka tietaa, ettei ole sinnepainkaan.
Sita on parikertaa kaynyt mielessa, etenkin lentaessa, etta mita ihmetta sita on oikeen tullut tehtya. Lahdin kuukauden varoitusajalla etelaan, kaupunkeihin joista en tiennyt yhtaan mitaan, vieraaseen kulttuuriin enka kaikenlisaksi puhunut kielta sanaakaan. Tiesin ehka kahden ihmisen puhelinnumerot eika minulla ollut mitaan tietoa siita, mihin soppaan lusikkani oikeen pistin. Puhumattakaan missa asuisin ja kenen kanssa. No mutta soppa oli hyvaa ja niinkuin olen todennut, elamani toiseksi paras paatos. Se ensimmainen oli taidekoulu. Ja ensimmaisen parhaan paatoksen takia olen siella toisessa. Asioilla on tapana jarjestya ja valilla sita pitaa vaan uskoa siihen, etta maailma kantaa kylla. Ei pida olla turhan sinisilmainen, eika joka paiva minullakaan ole ollut kivaa, mutta se mita kateen on jaanyt on niinkin arvokasta, etta ne ei-niin-kivat paivat katoaa nopeasti muistista.
Toissa teen joka paiva vahan jotain erilaista. Koittavat keksia minulle kaikkea, mutta toistaiseksi en ole ainakaan joutunut skannaamaan. Tallahetkella tyostan nettisivuja ja kaytan photoshoppia ja sanoisin, etta tama(kin) tyopaikka voisi soveltua paremmin media-assistentille. Miksei kuva-artesaanillekin, mutta enemman tyoskentelyn kannalta taalla tehdaan tietokoneilla kaikkea paljon liittyen koodausmeininkeihin ja sen sellaisiin. Onneksi kuitenkin on tyopajoja ja mina rupesin suunnittelemaan taidegrafiikan toita. Sarjasta tulee joko kaksiosainen tai kolmiosainen, en viela osaa sanoa.
Koitin loytaa kauppaa, josta voisin ostaa kuparia. Hyvista ohjeista huolimatta en loytanyt tata paikkaa, vaan harhailin puolitoista tuntia kaupungilla ja jouduin palaamaan takaisin tyopaikalle. Sain vielakin selkeammat ohjeet ja huomenna yritan uudelleen, josko loytaisin! Taytyy myontaa etta olen unohtanut valtavasti siita, miten grafiikkaa tehtiinkaan tai miten pitkia mitkakin syovytysajat ovat.
 |
| Ystavani diabetes ja sydanveritulppa. Piti maistaa, mut ei ollut suuremmin mun makuun. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti