Pienoisturku

Bilbao on kuopassa vuorten ympäröimänä ja muistuttaa minua Turusta. Mutta pienenä versiona, sellaisena vähän Riihimäkeä isompana kaupunkina. Täällä on kaunista! Pidän siitä, että joki halkoo kaupunkia, se on helppo maamerkki turistille.

Täällä on ihan hirveästi suomalaisia. Nytkin istun kaksikymmentä metriä kaupungin vilkkaimmasta kadusta ja olen teltan luona, jonka nimi on "Sudenpesä". Rakkaat kanssasuomalaiset nauttivat kaljaa kisateltassa, mutta minä istun täällä, koska tämä on ainoa kohta jossa toistaiseksi on toimiva Bilbao Wifi!

Kukaan ei oikeastaan taida puhua englantia täällä ja viikon päästä kisojen loputtua suomalaisetkin taitavat hipsiä kotiin. Joten kotikielltäkään ei kauheasti kuule sitten enää. Iker antoi minulle kyllä kolmen suomalaisen opiskelijan numerot, jotka asuvat Bilbaossa ja lähtevät ehkä noin viikko minun jälkeen. Otin heihin yhteyttä ja yhden heistä tapaan ehkä huomenna töiden jälkeen, toivottavasti on kivoja tyyppejä! Enivei mulla on kämppiksenä espanjalainen nainen, Beatriz joka puhuu kyllä englantia, muttei kovin hyvin. Hän on kuitenkin todella ystävällinen! Sydämeni suli taas näille upeille tuntemattomille, kun aamulla löysin Tortia de Patatan palasen jääkaapin hyllyltäni, sillä Beatriz tiesi, että kauppojen sunnuntaina ollessa kiinni, en voinut ostaa mitään aamuksi. Tortia de Patata on siis munakas jossa on perunaa ja sipulia! Kivan yksinkertaista. Mulla on myöskin oma vessa ja sekin on tosi jees! Ja näkymät on ihan mielettömät, sillä olen kuudennessatoista kerroksessa. Ainut miinus on internetin puute, sillä esimerkiksi sunnuntaisin lähes kaikki paikat ovat kiinni niin on vaikea löytää yleisiä internettipistitä. Mutta läheisissä baareissa on ja ehkä yöunetkin paranee kun ei kuku yötä myöten netissä.

Yhteyshenkilö Iker on loistavan oloinen ja oikeen avulias. Hän tuli noutamaan minut lentokentältä ja näytti vähän mestoja ekana päivänä. Tänään piti olla tutustumispäivä BilbaoArteen klo 11.30, mutta tutorit olivatkin ottaneet aamun vapaaksi, joten menin käymään siellä kello viisi Ikerin kanssa. Olin ehkä viisitoista minuuttia ja minulle sanottiin noin kaksi lausetta englanniksi ja muun ajan muut puhuivat espanjaa. BilbaoArte oli kuitenkin tosi upeen näköinen paikka! Tykkäsin ihan hirmuisesti ja vissiin työntekijät eivät halua kauheammin työllistää minua, sillä olen töissä noin viisi tuntia päivässä, kuulemma. Sen näen huomenna, kun aloitan kello yksitoista! Toivottakaa onnea, hui.