Pala suolattua turskaa ja peanutbutteria

Tämä viikko on ollut älyttömän raskas.
Päivät eivät ole olleet juurikaan erilaisempia kuin aikaisemmat, mutta viime viikonlopusta lähtien olen nukkunut huonosti ja sen huomaa jaksamisessa. Työ saattaa olla raskaampaa myös siksi, että suurin osa ihmisistä on jäämässä lomalle elokuussa joten kaikki pitää hoitaa pois alta nyt.
Kahdeksan tunnin työpäivät ovat tuntuneet jotenkin ylitsepääsemättömän raskailta, varsinkin kun olen luonut itselleni pakkomielteen siitä, että töihin ja takaisin pitää kävellä. Kävellen menee noin 40 minuuttia ja takaisin tullessa se on ylämäkeä.

Maanantain, tiistain ja keskiviikko aamupäivän skannasin. Siinä siis ei juuri mitään uutta, vaikkakin portugalin kieli tietokoneissa ei ole niin vaikeaa enää. Tai en oikeastaan ajattele asiaa, siinä voi olla ero.
Keskiviikkona iltapäivästä töihin tuli entinen työharjoittelia Sara, jonka kanssa rakensimme alusta loppuun muutaman laatikon vaatteille. Työtä jatkettiin myös tänään aamusta.

Niin hassua kun se ehkä onkin, mutta tuli ihan äärettömän kotoisa olo istua ilman kenkiä lattialla ja näprätä jotain käsillä. Se on jotain sellaista työtä, josta nautin. Kieltämättä tuli ikävä koulun työhuoneille, sitä öljyvärin hajua maalausluokassa ja likaisia sormia kun piirtää hiilellä. Jännitystä, kun odottaa kuparilaatan painamista paperillle ja kahvia unenpöppörössä tietokoneluokassa. Oi. Mitä sitä oikeen keksii sitten kun koulu on ohi!

Tänään iltapäivällä roudattiin Anabelan kanssa hirveä määrä mallinukkeja ja puettiin ne, sillä yläkerrassa vaihtuu näyttely huomenna. Vähän jo väsyttää kun mietin mitä kaikkea sitä pitäisi jaksaa touhuta huomenna, mutta viikonloppu mielessä ja toivottavasti tänään saa unta! 

Keskiviikkona tosiaan kämppiksen Anian kaikki kurssikaverit lukuunottamatta yhtä, lähtivät takaisin kotimaihinsa. Tiistaina käytiin vielä syömässä ulkona, koska Ania täytti vuosia ja oli niin monen viimeinen ilta. Söin portugalilaista bacalhau nimistä kalaa joka on ymmärtääkseni turskaa. Eli siis suolattua turskaa! Ihan must juttu jos portugaliin tulee ja toinen on sardiinit. Taino, ylipäätään merenelävät. Niitä pitää syödä jos tänne tulee. Pasteis de nata on toinen mitä on maistettava ja parhaimmat saa kuulemma Belemistä, jonne olen menossa sunnuntaina. Pasteis de nata on pieni makea leivonnainen ja Belemistä se pitää hankkia siksi, että siellä sijaitsee yksi vanhimmista kahviloista ja tällä kahvilalla on jonkinlainen salainen resepti, joka tekee niistä parempia kuin missä tahansa paikassa. Kuitenkin näitä leivoksia saa lähes poikkeuksetta mistä kahvilasta tahansa, joten jos tulee pikareissulle eikä ole aikaa Belemiin, voi näitä kuitenkin maistaa. 

Ruokakulttuurista toiseen, amerikkalinen kämppikseni John koittaa selvästi tehdä minusta kansalaistaan! Hän on luvannut ennen lähtöään tehdä minulle ja Anialle amerikkalaisia pannukakkuja ja aikaisemmin hän on pistänyt minut maistamaan peanutbutteria ja kaikenlaista muuta hassua amerikkalista ruokaa. Hän työskentelee amerikan suurlähetystössä jossa on amerikkalainen kauppa ja siksi nämä kaikki ovat saatavilla. Ylipäätään koko lissabonin reissu onkin ollut paljon kansainvälisempi kuin oletin, sillä kämppikset ovat muualta ja kämppiksen luokkalaiset olivat jokainen ympäri maailmaa.