Urheiluhulluus ilman kenkiä

Olin kuntosalilla. 

Yksi paikan työntekijöistä hermostui minulle kun en ollut ottanut matkalleni sisäkenkiä. Tavallaan ymmärrettävää, mutta hän hermostui lisää kun sanoin että siinä tapauksessa haluan rahat takaisin. 

Onneksi kuutenkin paikan johtaja oli todella mukava (mutta pelottavan näköinen bodarinainen) ja lainasi omia kenkiään. Nämä ihmiset on ihan huippuja! Tosiaan ainoat töykeät portugalilaiset jotka olen tavannut, ovat olleet asiakaspalveluhommissa ja yleensä vaatekaupoissa ydinkeskustassa. 

Lainakengissä vierähtikin kaksi tuntia ja tuntui että virtaa olisi riittänyt! Harmi että löysin salin vasta näin myöhään, kuukauden jäsenyys olis tullut aika halvaksi kun se sisältää kaikki ryhmäliikuntatunnitkin.

Eilen piti sanoa näkemiin muutamalle ihmisielle, jotka lähtivät takaisin kotimaihinsa. Täältä alkaa pikkuhiljaa kadota kaikki, enää on jäljellä minä ja kämppikset ja Marcon muutama ystävä. Ihan selvästi tulee syksy kun kaikki lähtee takaisin opiskelemaan. No mutta, kohta minäkin vaihdan maisemaa!

Tänään käytiin katsomassa Carmo kirkon rauniot. Vaikka sanoin edellisessä kirjoituksessa toissapäivänä, että mennään, mutta ei sitten ollut museofiilis. Oltiin sillä kauniilla näköalapaikalla silloin, mutta rauniot jätettiin näin keskiviikkoon. Portugalilaisissa museoissa olen huomannut sen ongelman, että tavaroissa joita pistetään esille, ei ole kunnolla selitetty mitä ne ovat, miltä aikakaudelta ne ovat ja mitä niillä on tehty. Ehkä tarkoituksena on houkutella turistit ostamaan opastettuja kierroksia. Tiedä häntä!