Hyvää syntymäpäivää, minä

En ole koskaan viettänyt syntymäpäivääni yksin ja lentäen vieraaseen maahan. Pidän vaihtelusta ja olen aina halunnut olla edes yhden syntymäpäivän jossain matkoilla. Nytpä toiveeni siis toteutui! Sitäpaitsi, lentäminen on ihanaa (harmi vain, että mulla ei oo ikkunapaikkaa). Pää pilvissä, kymmenentuhatta metriä maanpinnan yläpuolella! Vähän kyllä jännittää jättää kaikki tämä tutuksi ja turvalliseksi muodostunut taakse ja lähteä taas kohti jotain mistä ei tiedä mitään.

Eilen vietettiin prebirthday päivää, koska tänään lennän. Käytiin Christo Reillä uudelleen, sillä aamulla portit olivat auki. Sieltä näki koko Lissabonin keskustasta Belemiin saakka ja mielestäni se oli iha kiva tapa sanoa heihei.
Siitä suunnattiin Caparica rannalle samaiselle puolelle jokea ja se oli paljon parempi ranta kuin ne missä aikaisemmi kävin! Naama on vähän ruskettunut ja jalat tais ehkä vähän palaa.
Illalla oltiin syömässä meidän lempi paikassa nimeltä Sacramento. Sairaan hyvää ruokaa, ehkä parhaimpia mitä olen koskaan missään syönyt ja vielä kohtuu hinnalla.

Oh. Bilbao, täältä mä tuun! Jänskää. Mut asioilla on tapana järjestyä, olkoon se mun motto. Ei hätää. Rinkka tulee painamaan yli 20 kiloa, olen aika varma siitä, mutta pidän sormet ristissä josko se sittenkään ei ylittäisi sallittua rajaa. Ei hirveemmin hotsittais maksaa kauheesti ylimääräsistä kiloista.

Muito obrigado, Lisboa, oli upeat kaksi kuukautta.
Maailmankaikkeus, lisää tälläisiä kiitos!